Sää on taas varsin masentava - epämääräistä sadetta ja kylmää. Nyt pitäisi olla kevät, mutta vihreys on tiessään. Vallitsevia sävyjä ovat harmaa ja ruskea. Onneksi kesä tekee kuitenkin tuloaan, koko ajan ja varmasti.
Laitoin juuri saunan lämpiämään, se lohduttaa vähän tässä kylmyydessä. Rupesin pohtimaan ihmiskuntamme tulevaisuutta: Kokevatko 2200-luvun ihmiset samankaltaisia tunteita kuin minä nyt? Onko lajimme tuolloin jo levinnyt aavan avaruuden tuolle puolen? Onko silloin enää alakuloisia päiviä neljän seinän sisällä vai onko silloin ahdistusta tuolla jossain avaruuden äärettömyydessä?
Emme tietenkään voi kuin arvailla tulevaa, sillä osoittavathan jo viimeaikaiset uutisotsikotkin sen, että tulevaisuus on arvaamaton, koko ajan sattuu ja tapahtuu. Miksei siis myös suuremmassa mittakaavassa. Luin tänään uutisen, että Mars-lentojen todennäköinen ajankohta osunee 2030-luvulle. Tuo aloittaa ihmisen avaruuden valloituksen melko mukavasti, mikäli lennot onnistuvat. Onko meidän syytä lähteä Maasta minnekään? Itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti on, koska avaruudessa ei ole mikään rajana - vain ihmisen ääretön uteliaisuus. Miksi siis jäädä kotikulmille, jos pääsemme sinne aidan toisellekin puolen?
Yksi asia on kuitenkin varmaa - sateisia päiviä on tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti